Vietin pikkujoulua kotona nukkuen univelkoja pois. Vaikka sanotaankin, ettei univelkoja saa enää kuitattua nukkumalla. Nukuin kuitenkin hyvin. En mennyt pyykillekään, vaikka olin varannut pyykkituvan. Lököttelin kotinurkissa koko lauantain, enkä edes pistänyt nenääni ulos yli 10 asteen pakkaseen koko päivänä.
Illalla tuuppasin dvd:n Postia pappi Jaakobille tietokoneeseen ja vietin elokuvaillan. Jotain olin kyllä elokuvasta kuullutkin, mutta en paljoa, sillä varon aina ottamasta etukäteen vastaan liikaa informaatiota elokuvista, jotka aion ennemmin tai myöhemmin katsoa, enkä kirjoista, jotka olen ajatellut jossain vaiheessa lukea. Suljen yksinkertaisesti korvani, enkä lue arvosteluja.
Katsoin vahingossa ensin jonkin leffan esittelytrailereista ja suorastaan harmistuin, mutta koska olin päättänyt katsoa filmin, katsoin sen. Ja trailer, jonka vahingossa katsoin, olikin ihan valaiseva eikä pilannut katsomista lainkaan.
Suorastaan liikuttava kuvaus vanhasta papista. Yllätyksiäkin lyhyeen filmiin sisältyi. Nosti jopa kyyneleet silmiin. Hyvä, oli sitten fiktiota tai ei. Jotenkin toden tuntuinen.
Kannattaa katsoa.
Miekin olen miettinyt tuon elokuvan katsomista. Sie vahvistiti ajatustani ja nyt ainakin tahdon sen katsoa. =)
VastaaPoistaToivottavasti univelat hiukan helpottivat?
Kuulostaa kivalta lauantailta. Kyllä minun pitää ainakin nukkua univelkoja pois, miten sitä muuten selviäisi? Viime yönäkin nukuin 10 tuntia, vaikkei ollut velkaakaan, vaan olin nukkunut iltaunetkin.
VastaaPoistaKävin elokuvissa katsomassa tuon Pappi Jaakobin ja pidin siitä hirveästi. Se oli yksinkertaisen kaunista ja riipaisevaa. Heikki Nousiainen olisi ansainnut Oscarin, mutta niin olisi kuvaaja ja valaisijakin.