Lauantai 19. helmikuuta 2011
Yritän totutella ajatukseen, että edessä on viikko palkatonta eli työmaani viettää talvilomaa. En ole tosiaankaan ajatuksesta kauhean innostunut, vaikka onhan tietysti mukavaa, että ei tarvitse rynnätä kukonlaulun aikaan pakkaseen. Mutta tuntipalkkalaisena olen riippuvainen työtunneista, joita nyt ei siis viikkoon ole tiedossa.
Lauantaini normaalirutiineihin kuuluu pyykkitupa ja vietinkin siellä illalla parisen tuntia. Isot pesukoneet käytössä ja hyvä kuivaaja, voisiko olla mukavampaa kuin tulla puhdas pyykki kainalossa takaisin. Helppoa se on nykyaikana. Vielä opiskeluaikana pesin nyrkkipyykkiä joka viikonloppu ja kuivattelin narulla milloin ulkona, milloin jossain vintillä tai kylppärissä. Muistan, miten äitini keitteli pyykkiä myyrypadassa. Pesukonekin meillä oli, mutta siihen piti itse vaihtaa vesi ja pestystä pyykistä puristaa vedet pois koneen yläpuolella olevan mankelin näköisen laitteen avulla.
Iltaani päätin taas kerran piristää elokuvalla. Laitoin dvd:n läppäriin ja aloin katsella leffaa nimeltä Onnen varjot. Kuten tavallista en tiennyt filmin sisällöstä etukäteen mitään, vaikka tämä oli peräti jo 2005 ensi-iltansa saanut suomalainen elokuva. Tuohon aikaan elämässäni oli vaihe, jolloin en paljoakaan seurannut elokuvatarjontaa.
Reilu puolitoista tuntia tuijottelin kahden pariskunnan vaiheita ja mielialani laski kuin lehmänhäntä. Näyttelijät olivat kieltämättä hyviä roolissaan. Käsitelty aihe kuitenkin sisälsi paljon surua, pettymyksia ja ongelmia, että olin suorastaan helpottunut, kun elokuva loppui. Hyvä filmi kyllä, mutta liian paljon ajatuksia herättävä.
Suosittelen muuksi kuin lauantai-illan piristykseksi. Kannattaa katsoa, kun on valmis pohtimaan elämän syntyjä syviä ja kun kaipaa jotain mietiskeltävää. Joku on väittänyt saippuaoopperaksi, mutta aiheen vakavuus tekee filmistä monitahoisemman. Kipeintä katsottavaa se lienee niille, joiden omia ongelmia elokuva sivuaa. Terapiaksi asti tästä draamasta tuskin on, ei se anna mitään valmiita vastauksia kenellekään eikä uppoudu kovin syvällisesti asioita ratkomaan. Asioiden annetaan vain tapahtua sellaisenaan. Jokainen saa itse vetää johtopäätökset tai olla vetämättä.
Tarinan onnessa oli minun lauantai-illalleni hieman liikaa varjoja.
