Sivut

Jotakin, mitä ei kai saisi sanoa ääneen

Sunnuntai 20.3.2011

Olen lopen kyllästynyt teini-ikäisten v-tyyliin, kun joka toinen sana on v---u, v---u ja v---u!  Sitten en näe mitään hienoa kiroilevissa siileissä enkä muissakaan kiroilijoissa. Pitääkö kiroilut painaa tauluiksi, kankaalle, mukeihin, kasseihin? Uh!
Minua inhottaa lukea uutuuskirjojen panemisia sivutolkulla. Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin petissä vehtaaminen.
Yhteen aikaan oli muotia kirjoittaa ilotytöistä, huorista yms. Onneksi ei kai enää. Mutta sänkyjutuista ei kai pääse eroon. Luulevatkohan nuoret kirjoittajat kummallisilla petitarinoilla ja sairailla raiskauskuvauksilla saavansa kirjansa paremmin julkisuuteen, painetut kirjat myyvemmiksi vai miksi noilla jutuilla jaksetaan lukijaa jatkuvasti kiusata? Onko kulttuurimme, onko sivistyksemme putoamassa housuihin? Ei kai. Kohdalleni on vain sattunut muutamia surkeita painotuotteita. Niin asia varmaan on.

Kuva: ClipArt
Tämä juttu ei tarvitse muuta kuvaa, vaikka inhoan myös aggressiivisia miehiä, joiden raivo on väkivaltaa.

5 kommenttia:

  1. Peikko luulee, että julkastuissa kirjoissa on sellaista, minkä ajatellaan myyvän. Eikä se kirjoittajista käytännössä riipu ollenkaan, ainakaan nuorista. Kustantajat valitsevat mitä julkaistaan ja ne perustavat päätöksensä markkinatutkimuksiin sun muihin. Mahdollisimman myyvää tietenkin, se kun on pisnestä se julkaiseminenkin. Luulee peikko.

    VastaaPoista
  2. isopeikko, markkinavoimat jyllää?

    VastaaPoista
  3. Suomalaisen elokuvankin tunnistaa "rohkeista", mauttomista sänkykohtauksista. Kuka niitä oikeasti haluaa katsoa kesken elokuvan : )?

    VastaaPoista
  4. Minulla on sinulle blogissani haaste. Käyhän hakemassa : )

    VastaaPoista
  5. Mayo, kiitos kommentista. Yritän vastata myös haasteeseen. Nettiyhteys on vaan tökkinyt taas, niin että hermoja on kysytty.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Tulethan toistekin!
Ennen kuin lähdet, jätäthän kommentin tai viestin. Ne ilahduttavat. Kiitos!