Yritän totutella ajatukseen, että edessä on viikko palkatonta eli työmaani viettää talvilomaa. En ole tosiaankaan ajatuksesta kauhean innostunut, vaikka onhan tietysti mukavaa, että ei tarvitse rynnätä kukonlaulun aikaan pakkaseen. Mutta tuntipalkkalaisena olen riippuvainen työtunneista, joita nyt ei siis viikkoon ole tiedossa.
Lauantaini normaalirutiineihin kuuluu pyykkitupa ja vietinkin siellä illalla parisen tuntia. Isot pesukoneet käytössä ja hyvä kuivaaja, voisiko olla mukavampaa kuin tulla puhdas pyykki kainalossa takaisin. Helppoa se on nykyaikana. Vielä opiskeluaikana pesin nyrkkipyykkiä joka viikonloppu ja kuivattelin narulla milloin ulkona, milloin jossain vintillä tai kylppärissä. Muistan, miten äitini keitteli pyykkiä myyrypadassa. Pesukonekin meillä oli, mutta siihen piti itse vaihtaa vesi ja pestystä pyykistä puristaa vedet pois koneen yläpuolella olevan mankelin näköisen laitteen avulla.
Reilu puolitoista tuntia tuijottelin kahden pariskunnan vaiheita ja mielialani laski kuin lehmänhäntä. Näyttelijät olivat kieltämättä hyviä roolissaan. Käsitelty aihe kuitenkin sisälsi paljon surua, pettymyksia ja ongelmia, että olin suorastaan helpottunut, kun elokuva loppui. Hyvä filmi kyllä, mutta liian paljon ajatuksia herättävä.
Suosittelen muuksi kuin lauantai-illan piristykseksi. Kannattaa katsoa, kun on valmis pohtimaan elämän syntyjä syviä ja kun kaipaa jotain mietiskeltävää. Joku on väittänyt saippuaoopperaksi, mutta aiheen vakavuus tekee filmistä monitahoisemman. Kipeintä katsottavaa se lienee niille, joiden omia ongelmia elokuva sivuaa. Terapiaksi asti tästä draamasta tuskin on, ei se anna mitään valmiita vastauksia kenellekään eikä uppoudu kovin syvällisesti asioita ratkomaan. Asioiden annetaan vain tapahtua sellaisenaan. Jokainen saa itse vetää johtopäätökset tai olla vetämättä.
Tarinan onnessa oli minun lauantai-illalleni hieman liikaa varjoja.
| Ohjaaja | Claes Olsson |
| Käsikirjoittaja | Anna-Leena Härkönen |
| Tuottaja | Claes Olsson Leila Lyytikäinen |
| Säveltäjä | Yari |
| Kuvaaja | Pertti Mutanen |
| Leikkaaja | Oskar Franzén |
| Lavastaja | Minna Santakari |
| Pääosat | Tiina Lymi Nicke Lignell Milka Ahlroth Santeri Kinnunen |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Ensi-ilta | 11. helmikuuta 2005 |
| Kesto | 99 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Ikäraja |  |
Vois katsastaa tuon jossain välissä, olen yrittänyt viime aikoina välillä katsoa juuri jotain ajatuksia herättävää minulla kun on paha tapa tiirata vain sitä toimintaa, jolla tyhjennän aivojani :) minulla myös talviloma ja aloitin sen eilen leipomalla karjalanpiirakoita, hyvää oli. Tämä pakkanen saisi nyt ottaa ja loppua, että päästäisiin hiukan ulkoilemaankin. Mukavia lomapäiviä sinulle.
VastaaPoistaSarppu, luulen, että tämän elokuvan katsottuaan ymmärtää joitakin ihmisiä paremmin. Jos ongelmat ovat omia, niin en oikein usko sen lohduttavan, että tietää muillakin on samoja asioita läpikäytävänä elämässä. Kannattaa tuo filmi kuitenkin katsoa.
VastaaPoistaPeikko tykkää iloisista elokuvista ja tarinoista.
VastaaPoistaisopeikko, sitten me tykätään samanlaisista leffoista. :D
VastaaPoista