Sivut

Hymyilevä kirje

12.1.2011




"Kun olin nuori, painoin
muutaman kilon vähemmän.
Minun ei koskaan tarvinnut
vetää vatsaani sisään, kun
pidin päälläni tiukkaa mekkoa.

Mutta nyt, kun olen vanhempi,
kehoni on vapautunut.
Vyötäröni kohdalla on
elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkieni koon on
oltava ainakin kaksi kokoa
isommat, jotta jalat ylipäätään
mahtuisivat sisään ja
sukkahousujen haaraosa jää
usein polvien korkeudelle.

Mutta olen myös oppinut, että
ei ole mitään väliä, mitä
tapahtuu, miten mustalta
kaikki tänään vaikuttaakin;
elämä jatkaa kulkuaan ja
huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa,
jolla henkilö käsittelee
seuraavat kolme asiaa,
kertoo hänestä paljon:
sateinen päivä,
eksyneet matkatavarat ja
sotkuun menneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi
vanhempiisi mikä tahansa,
tulet kaipaamaan heitä,
kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se,
että hankkii rahaa ja tavaroita,
ei ole sama asia
kuin hankkia elämä.

Olen oppinut, että elämä
joskus antaa minulle
toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, ettei elämän läpi
voi kävellä räpylä kummassakin
kädessä. Joskus on tilanteita,
jolloin pallo on heitettävä takaisin.

Olen oppinut, että vaikka itselläni
olisi surua ja tuskaa, minun ei
tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä
pitäisi ojentaa kätensä
jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat
lämpimän ajatuksen ja
ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla
on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset
tulevat unohtamaan, mitä et sanonut
tai tehnyt, mutta he eivät tule
ikinä unohtamaan, mitä sait
heidät tuntemaan."

En tiedä, kenen tekstiä tämä on, mutta näin äskettäin tällaisen monisteen seinällä. Tätä lukiessa tulee miettineeksi, onko itse oppinut elämässä yleensäkään mitään.

7 kommenttia:

  1. Siinäpä viisautta kerrassaan. Huomasin suhtautuvani vihdoinkin tyynesti sateiseen päivään, sotkuisiin joulukoristeisiin ja eksyneisiin matkatavaroihin : )

    VastaaPoista
  2. Mayo, taitaa se elämä meitä koko ajan opettaa. Muistan mummoni lausahduksen aikanaan meille nuorille: Kyllä se elämä opettaa, jos ei muuta, niin hiljaa kävelemään. :D

    Leena Lumi, taitaapa olla toden totta!

    VastaaPoista
  3. Tämä oli niin kaunis ja täyttä asiaa, kiitos ♥

    VastaaPoista
  4. Sarppu, minustakin täyttä asiaa, vaikka en käytäkään sukkahousuja!

    VastaaPoista
  5. Tuo on niin viisas kirje! Olen sen ennenkin lukenut;nyt oli hyvä sitä kerrata,kiitos !

    VastaaPoista
  6. Totta, Yaelian, eivät nuo asiat vanhene.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Tulethan toistekin!
Ennen kuin lähdet, jätäthän kommentin tai viestin. Ne ilahduttavat. Kiitos!