Nyt, kun olen tänne kaikenlaisia huoneentauluja laittanut, niin kyllä tämäkin täällä paikkansa ansaitsee:
Stressiklubin jäsenehdot
1.
Mene töihin ensimmäisenä. Unohda kaikki muu.
2.
Lauantait, sunnuntait ja lomapäivät ovat parasta aikaa työskennellä. Silloin ei kukaan ole sinua häiritsemässä.
3.
Kun et ole työpaikalla, pidä töitä aina mukanasi. Tällöin sinulla on mahdollisuus arvioida perin pohjin kaikkia ongelmiasi ja päivän murheita.
4.
Älä koskaan vastaa pyyntöön kieltävästi. Sano aina "kyllä".
5.
Hyväksy kaikki kutsut kokouksiin, juhliin ja yhdistysten jäsenyydet.
6.
Minkä tahansa rentoutuminen on silkkaa ajanhukkaa.
7.
Älä koskaan delegoi vastuuta pois itseltäsi; kanna urheasti kaikki omilla harteillasi.
8.
Jos työsi vaatii matkustamista, tee töitä koko päivä ja matkusta yöllä ehtiäksesi ajoissa seuraavan aamun kokoukseen.
9.
Teitpä jo kuinka montaa eri työtä tahansa, muista että aina voit ottaa muutaman lisää.
10.
Kanna enemmän huolta tekemättömistä töistä kuin niistä, joiden parissa työskentelet nyt.
Tämä on suoraan Positiivarien sivuilta.
Olen juuri lähdössä sunnuntaiaamuna työpaikan tilaisuuteen. Tulipa sopivasti tämä juttu. Taidan kömpiä takaisin sänkyyn : )
VastaaPoistaEhkä joskus kannattaa rahan takia mennä jopa sunnuntainakin työmaalle, vaan ei kannata ottaa tavaksi. :)
VastaaPoistaErishyviä neuvoja, noilla se stressi kasvaa ihan uusiin mittoihin, kaikkien kannattaa noudattaa niitä huolellisesti. Mitä enempi maailmassa on stressiä, sitä parempi olo on vatsapeikoilla (ne on uudelleen koulutettuja hammaspeikkoja, hammaspeikoilla ei näet ole juuri enää hommia nykyisin).
VastaaPoistaisopeikko, oletpa hyvinkin oikeassa
VastaaPoistaKuulostaa tutulta, ikävä kyllä ohjeen mukaan tulee usein tehtyä ,vois ottaa toisinkin, ehkä ens kesänä :)
VastaaPoistaseijastiina, ehkä onnistuu paremmin välttämään näitä karikkoja, kun ne ovat mielessä. Kun ei ajattele mitään, vaan soheltaa eteenpäin kuin ajopuu, kuten minä usein, törmään näihin stressitekijöihin tuon tuostakin...
VastaaPoistaNäinhän se oli, mutta nyt onneksi ulkona oravanpyörästä ja opittu sanomaan EI, ja vielä kerran EI. Se on ollut pelastusrengas.
VastaaPoistaAnja: Miksiköhän työmaalla sen EI:n sanominen onkin niin vaikeaa? Hyvä, että edes joskus oppii tietämään rajansa.
VastaaPoista